19. elo, 2019

Olen saanut jäsenkorjausoppini Kansanparantaja Raimo Holtilta. Olin kouluikäisenä käynyt Raimolla jäsenkorjauksessa penikkataudin vaivatessa. Muistan kerran sanoneeni äidille: “Ei lääkäriin, varaa Raimolle aika.” Aina kun ei se pelkkä “mobilaatti” tuntunut auttavan särkyihin. Vuosia vierähti ja muutettuani Kokkolaan tuli Hietalan Eeron kanssa Raimon hauskat tarinat puheeksi kahvitellessamme.  Erään kahvittelureissun jälkeen päätinkin sitten soittaa Raimolle ja varata ajan pitkästä aikaa. Päällimmäisenä oli ajatus kysyä oppiin. Myös Eero lähti maakuntamatkailulle yhdessä, kun ei ollut vuosiin tavannut Raimoa. Hoitopöydälle istahtaessani alkoikin sitten vyyhti aueta. Raimo kertoi tehneensä äidilleni kansanparantajan taitoihin kuuluvan lapsettomuushoidon vuosia sitten. Oli kait tässä tummullakin osuutta asiaan, kun oli kertonut Raimolle tyttönsä lapsettomuudesta. Ja minä kysyin Raimolta, että olisiko huolinut oppilaaksi. Raimo lupasi miettiä asiaa ja muutaman viikon päästä soittikin, että seuraavana aamuna saisi tulla harjoittelemaan ja ottaa "koekaniini” mukaan. Tieni jäsenkorjausoppiin on ollut siis monien sattumien summa.

-jäsenkorjaaja Kati Kanala- 

19. elo, 2019

Jäsenkorjaus ja sen eri menetelmät itsessään ovat ikivanha perinne, jota on harjoitettu tietyissä suvuissa ”niin kauan kuin muistetaan”, eli jo useiden sukupolvien ajan. 

Yleensä oppi on siirtynyt suvussa eteenpäin ”isältä pojalle”, mutta sitä ei ole yleensä opetettu suvun ulkopuolisille. 

Jäsenkorjausopin syntymiselle ja kehittymiselle on ollut luonnollinen tarve, koska raskasta maataloustyötä tekevät ihmiset ovat saaneet osakseen kaikenlaisia vaivoja, ja myös lääkärit ovat olleet useimmille liian kaukana. 

Jäsenkorjausperinne on ollut erityisen vahvana Kaustisella, jonne taitajia on kertynyt pikku hiljaa aina vain lisää ja myös useisiin eri sukuihin. 

Kaustislainen Kimmo Anttila (Kansanparantaja Pentti Penttilän siskon poika) ideoi 1980 -luvulla rakennushankkeen, jonka lähtökohtana oli koota Kansanparantajat yhteen saman katon alle. 

Niinpä Kaustiselle rakennettiin hoitokeskus ”Pauanne”, jonka toiminta alkoi vuonna 1985. 

Siellä toiminnan aloittivat Kansanparantajat Kimmo Anttila, Pentti Penttilä, Olavi Virkkala ja Eerik Känsälä. 

Kansanparantajiksi nimitetään henkilöitä, jotka ovat saaneet oppinsa vanhemmilta mestareilta, ja  jotka ovat antaneet heille luvan käyttää Kansanparantajan nimeä. Parantaja valitsee oppilaansa itse, kukaan muu ei voi sitä tehdä. Parantajan ja oppilaan välille syntyy luottamus ja vasta sitten aletaan hänelle opettamaan kansanparannustaitoja, monia eri hoitomuotoja, muitakin kuin jäsenkorjausta.  Kansanparantaja voi opettaa elinaikanaan 1-8 oppilasta, mutta käytännössä opettaa ehkä 1-4 oppilasta.   Jäsenkorjausta voi opettaa toinen jäsenkorjaaja. Jäsenkorjauksen perustaitojen jälkeen jokaiselle hoitajalle muodostuu oma käsiala.  

Kaustisella ”ikiaikoja” käytössä ollut ja vuodesta 1989 alkaen myös ”ulkopuolisille” opetettu jäsenkorjausoppi on ”Keski-Pohjalaista jäsenkorjausta". Jäsenkorjausta on aikojen saatossa kutsuttu myös nimellä niksautus, perskynkkä ja  pohakointi. 

Vuonna 1994 osa jäsenkorjaajista ottivat käyttöön alkuperäisestä opista poikkeavia tekniikoita ja perustivat uuden hoitomuodon, jolle he antoivat nimeksi: ”Kalevalainen jäsenkorjaus”. 

Kansanlääkintäseuraan kuuluvat jäsenkorjaajat tekevät tätä uutta ”Kalevalaista jäsenkorjausta”, jota ei siis ollut olemassakaan ennen vuotta 1994. 

Alkuperäistä ”Kaustislaista” tai ”Keski-Pohjalaista jäsenkorjausta” tekeviä jäsenkorjaajia ja Kansanparantajia on edelleen ympäri Suomen. Heillä ei ole olemassa aktiivista yhdistystä.

Keskipohjalaista jäsenkorjausta tekeviä kansanparantajia:

Raimo Holtti, Veteli / www.kansanparannus.simplesite.com/
Markku Lampinen, Mikkeli / www.kansanparannus.blogspot.com

Markun ja Raimon sivuilta löytyy myös jäsenkorjaajia eri puolella Suomea, jotka tekevät Keskipohjalaista jäsenkorjausta

7. marras, 2018

Onko joskus herännyt moisia kauhukuvia pohtiessa jäsenkorjausta vaihtoehtona selkävaivojen tai muiden kolotusten hätistelemiseen? Lisäksi ihmetystä ja kysymyksiä saattavat herättää historian myötä muodostuneet ympäripyöreät termit jäsenkorjauksen työskentelytavoista, jolloin saattaa edelleen jäädä ihmettelemään, mitä siellä hoidossa oikein tapahtuu? Selviääkö sieltä aivan ehjin nahoin pois, kun nikamia niksnaks naksautellaan? Ja kestävätköhän elämääkin nähneet luut moista höykkyytystä? Hirviää riisumista ja sitten laitetaan luut rutisemaan? En tiedä löydänkö näihin ihmettelyihin vastausta, mutta yritetään ainakin!

Oppimani Keskipohjalainen jäsenkorjaus on vanhaa kansanparannusperinnettä, jota kansanparantajat ja jäsenkorjaajat ovat käyttäneet hoitomenetelmänä selkä-, niska- ja jännevaivojen hoidossa. Jäseniä ja kehoa käsitellään hoidossa pehmeästi painelemalla, taivuttamalla ja vetämällä, sekä asiakkaan itse tehdessä liikkeitä ohjatusti. Joskus kivun syynä voi olla myös lihaskalvojen kireys tai hermopinteet, jolloin hermo pitää vapauttaa.  Monesti kivun aiheuttaja on eri paikassa kuin kipu itse, jolloin hoidossa käsitellään aina koko keho varpaista sormiin. Pyrkimys on saada tasapainotettua keho mahdollisista virheasennoista. Tähän ei ole oikotietä hoitamalla pelkkää kipupistettä. Kaikki tämä tapahtuu edellä mainituilla

Jäsenkorjaus auttaa mm. Hartiakipuihin, noidannuoleen, päänsärkyyn, iskiakseen sekä polvi- ja nilkkavaivoihin. Vaivat saattavat helpottua jo yhdestä hoitokerrasta, mutta pidemmälle kerenneet vaivat saattavat tarvita 3-4 käsittelykertaa, jotka olisi hyvä tehdä 4-5 päivän välein. Hoidon jälkeen saattaa kehossa ilmetä seuraavina päivinä kipua, joka johtuu elimistön paranemisesta. Nostelua ja raskasta fyysistä rasitusta olisi hyvä välttää 2-3 päivää käsittelyn jälkeen. 

Ai niin ja ne vaatteet! Itse voin luvata, että vastaanotollani pyydän jättämään käsittelyn ajaksi ainoastaan lakin ja takin naulakkoon. Näillä ihmettelyillä tällä kertaa! Katsotaan jos kameralle eksyisi materiaalia jäsenkorjauksesta, niin olisi myös sitä havainnollistavaa materiaalia :)